Aavistus talvesta. Lokakuun alussa viitisen astetta pakkasta auringonnousun aikoihin.
Pitkästä aikaa lämpötila nollan alapuolella, ja ainoastaan luulin pukeutuneeni hyvin. Tunnin verran tarkkailin usvan ja auringonvalon leikittelyä seitsemän-kahdeksan välillä aamulla.
Kymijoki, Pessankoski.
Märkää marraskuuta, mitäpä muuta.
Iitin Mukulanlahden lintutornin ohi ajaessani en sitten malttanutkaan ajaa ohi. Pakko oli pysähtyä ja käydä tarkistamassa paikka, kaiken varalta. No, odotetun hiljaista, totta kai. Metsästä tarttui kuitenkin mukaan marraskuuta itseänsä parhaimmillaan. Tai pahimmillaan, kuinka vaan.
Heti joulun jälkeenkään lunta ei vielä näkynyt kotireviirin tuntumassa. Jäätä sentään siellä täällä.
Design by Kymijoki, Kuusankoski.
Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä tuntui jo, että saattaa tästä talvikin kehittyä, lumineen ja pakkasineen. Ainakin iittiläisen peltomaiseman läpi kulkiessa.
Uudenvuodenpäivä 2016, tuulta ja pakkasta eli sanalla sanoen - kylmä! Mutta lunta vielä odotellessa Saimaan rantojen metsämaisemasta saattoi kaivella mieleensä jonkinmoisen muistikuvan kesästä.
Puumala, Saimaa, Ylössaari.
Vuoden ensimmäisenä viikonloppuna lumi- ja pakkaskausi alkoi.
Puumala, Saimaa, Niinivesi.
Tammikuun lopun värjöttelijät.
Kymijoki, Kuusankoski.
Helmikuu.
Paaskoski, Valkeala.
Maaliskuun puolivälissä joutsenet olivat jo melko tavallinen näky.
Kymijoki, Kuusankoski.
Maaliskuussa päästiin vielä kantohangillekin muutaman päivän ajan.
Huuhkajanvuori, Kuusankoski.
Joskus isonkin pojan täytyy saada leikkiä. Kamera on kelpo väline siihenkin touhuun.
