Naapurin aitan seinustalle oli ilmaantunut aito elävä höyhenkasa, joka varsin pian varmistui tuulihaukaksi. Pesänteko- ja / tai hautomispuuhissa lienee oltu jo juhannuksen aikoihin. Aitassa majailleiden kuulemat äänet saattaisivat selittyä sillä.
Poikasia oli alunperin kaksi, mutta toinen oli löytynyt pesälaudan alapuolelta maasta kuolleena. Jäljelle jäänyttä yksilöä käytiin varovaisesti tarkkailemassa noin viikon välein kunnes heinä-elokuun vaihteen tienoilla tämäkin poikanen oli saateltu seuraavaan vaiheeseen tuulihaukan elämässä.
Ja hyvä niin - kaveri näytti välillä laudalla nojaillessaan jotenkin tympiintyneeltä. Ehkä se olisi halunnut osata jo lentää.
Me kaikki enemmän tai vähemmän vakituisesti kesäisin saaressamme majailevat uskomme, että tuulihaukka pääsi hyvään haukan elämän alkuun ja voimaan paksusti Saimaan alueen metsissä.
Näin ainakin aitan seinustalle jääneistä ruokintajäljistä voisi päätellä.
