Korialta löytyy mielenkiintoista ravihistoriaa nykyisiltä viljelysmailta. Muuan tuttavan kanssa tuli talvella puheeksi kaikenmoiset hevosasiat, ja niiden yhteydessä hän sanoi kuulleensa Korian vanhasta raviradasta, jonka maastoon olisi haudattu kaksi entistä huippuravuria. Niinkuin onkin - toinen jopa ravikuningas vuodelta 1945, Valokas.
Paikkaahan piti ruveta etsimään - ensiksi tietysti verkosta. Kovin vähän tietoa löytyi, joten hatarien tuntomerkkien ja johtolankojen perusteella Kouvolan seudun, vanhojakin, karttoja sitten vain esille.
Pienen haeskelun jälkeen silmät osuivat kartalla kohteeseen, jonka olin kyllä huomannut aiemminkin, mutta sivuuttanut sen kummempia miettimättä. Karttamerkinnän perusteella kun paikasta tuli mieleen lähinnä tavallinen urheilukenttä. Vielä 1990-luvun alun kartassa raviradan soikio oli karttaan painettuna, vaikka rata on poistettu käytöstä jo 1960-luvulla.
Fillariretki kohteen löytymiseksi tuotti loppujen lopuksi tuloksen aika helposti - oikealta suunnalta Korialla sattui löytymään Raviradantie, joten siellähän se.
Geokätköä en paikasta etsinyt, mutta sellainenkin paikassa on ainakin joskus ollut, en tarkistanut.
Viljelysmaana oleva raviradan alue on helppo hahmottaa. Edes harvoin raveissa käyneenä sekin on helppoa, riittävän hyvällä mielikuvituksella, että antaa radan reunalla ajatusten hetkeksi rauhoittua ja kuvitella millaista elämää ja henkeä tällä paikalla on joskus kilpailuissa ollut.
Puumalan satama 15. huhtikuuta puoliltapäivin. Lämpöasteita 12. Malttamattoman odottelun tunnelmaa ilmassa. Vappuun aikaa kaksi viikkoa.
Huhtikuun puolivälissä tuntui sitten siltä, että talvi oli ohi. Päästiin taas runsaan viiden kuukauden tauon jälkeen käymään mökkisaaressa - kelirikkoveneellä ja asiantuntevan kuljettajan avustuksella liukkaan sujuvasti jäitä pitkin.
Kun hakukin onnistui samalla pelillä seuraavana päivänä lähes samaan aikaan kuin edellisenä päivänä saareen rantauduttiin, voi puhua eräänlaisesta 24 h risteilystä.
Jäätilanne 14.-15.4. oli sellainen, että alkoi hieman epäilyttää vappuna saareen pääseminen omalla veneellä jäistä vapautunutta Saimaata pitkin.
Puumalan Lehmäinselällä oli sen verran vielä yöllä pakkasta, että sunnuntaiaamuna uskallettiin tehdä pari kävelyreissua jäällä. Päivällä lämpöasteita oli reilusti.
Toivoa ja odotusta vesien aukenemiseen tosin saatiin siitä kun kuultiin jäänmurtajan kulkeneen jo ainakin kahtena yönä lähellä kulkevaa syväväylää pitkin. Muutamaa päivää myöhemmin luettiin lisäksi paikallisesta lehdestä, että puutavara kulkee taas rahtilaivoilla Saimaalla ja Puumalassa talven jälkeen.
Kotkan Langinkoski ja keisarillinen kalastusmaja ympäristöineen ovat komeaa katseltavaa mihin vuodenaikaan tahansa.
Tällä kertaa näytti siltä, että jos vieläkin toisenkin puolitoistatuntisen olisi tarennut ja malttanut päivystää paikalla, olisi voinut nähdä jäälohkareiden lähtevät virtaa pitkin liikkeelle kohti Suomenlahtea. Hyvä näinkin.
Lintuelämä oli 4. huhtikuuta alkuillasta vielä vaisua.
Alustava lupaus keväästä runsaan lumen keskellä. Huuhkajanvuoren juurella Kuusankosken Niskalassa 17. helmikuuta. (kuva iPhone 5s:llä)
"Höyryävä" Kymijoki kevätaamun pakkasessa pian klo 8 jälkeen. Tolkkilan pelloilta Kouvolan suuntaan. Taustalla häämöttää Mielakka. 4. huhtikuuta.
Mukulanlahdella, Kupparinojan varressa Iitin Urajärvellä oli lintujen kanssa hiljaista vielä 7. huhtikuuta. Kaikki loput kuvat myös Mukulanlahdelta.
