Syksyn kuvia lähinurkilta - ruskaa, räntää ja pakkasta

Pessankoski Kuusankoskella, lokakuu.

Lokakuun lopussa tuli ensimmäinen räntäsade. Kymijoen rantaa Niskalassa. 

Räntäsuo Niivermäen lenkkipolun tuntumassa. No ei se oikeasti ole nimeltään räntäsuo, mutta sellaiselta se jotenkin kuvatessa tuntui.

Huuhkajanvuorelta Niskalassa, samassa em. räntäsateessa.

Marraskuu, Kouvolan Alakylä.

Kuusaa marraskuun viimeisenä päivänä iltapäivän hämärässä. Yksi syksyn harvoista pakkaspäivistä. Kuvattu Pilkan koulun nurkalta.

Uusi koira valloitti saaremme ja sen asukkaat

Pilkku-Iines, Inkkukinkku - siis Iines. Tyttäremme Titan ja hänen avomiehensä Tonin uusi perheenjäsen pääsi tutustumaan saarielämään ensimmäisen kerran noin neljän kuukauden ikäisenä kesän lopulla.

Omat aikuiset bostontyttökoiramme jätimme tällä kertaa kotiin, jotta dalmatialaisen pennulla olisi hyvä kokemus rauhassa tutustua uuteen ympäristöön. Mahdollista on, että muutoin jokin toinen nelijalkainen olisi saattanut ryhtyä jonkin sortin rajavartijaksi ja estää toisen seikkailumieltymysten toteutumisen.

Iines osoittautui mainioksi saarikoiraksi, joka pärjäsi hienosti myös venematkoilla.

Mutta kaikkein jännintä oli tutkia saaren rantoja.


                              Tämäkös se on se soutuvene?

 Tää varmaan toimii jotenkin näin...?

Oho! Ei sittenkään, höh!

Hei, mitäs tuolla tapahtuu? 

 No ainakin vesi aaltoilee kivasti. Ja hienot maisemat.

Parasta silti vähän levätä rannalla välillä.

Kesän lintuhavaintoja saarimökiltä, vähän harvinaisempiakin kavereita tällä kertaa liikkeellä

Saarimökillä Puumalassa Saimaalla erinäiset (vesi)linnut kuten isokoskelot, kanadanhanhet, ja tietysti lokit, ovat jokakeväisiä ja -kesäisiä tuttuja. 

Samaan näkyvään joukkoon kuuluvat tietysti myös pöntöissä pesivät tintit ja kirjosiepot. Ääntelyn perusteella havaintoja on paljon isommastakin joukosta visertäjiä, lirkuttelijoita, kaakattajia, viheltelijöitä ja mitä niitä onkaan.

Tässä muutama kohtaaminen kesältä 2019.

Ensimmäiset kolme kuvaa ovat härkälintukaksikosta, jotka päivystivät pitkin kesää Puumalan kirkonkylän venesatamassa, Veeran laituripaikkojen läheisyydessä. On niitä tosin saaremmekin rannoilla nähty. Vilkas venepaikkaliikenne ei näyttänyt häiritsevän lintuja juuri lainkaan.

Tätä kaveria kuulee useammin kuin näkee. Sen verran iso se on, että syrjäsilmälläkin oli helppo havaita mökin ikkunasta (jonka läpi kuvat otettu), että jokin uusi tuttavyys näyttäytyy. Käkihän se siinä.

Tämäkin vierailija uiskenteli pitkin loppukesää kirkonkylällä, tässä samoissa vesissä kuin alussa esitelty härkälintu. Muutamien hakujen perusteella oli tyydyttävä siihen, että ihan perussorsa se on - tavallaan. Kyseessä on sorsa, jota tavataan pääsääntöisesti vain pienehköllä alueella Kööpenhaminassa Tanskassa. Suomessakin tätä on havaittu aika ajoin. Mitä ilmeisemmin se eroaa vain väritykseltään meikäläisistä, muuten sama lintu. Uskoisiko tuon? Hyvin tuntui meidän "tavallisten" sorsien seurassa viihtyvän, välillä myös Puumalan sataman Norppapuiston pienessä vesialtaassa. 

Vanhat laivat Saimaalla, regatassa yli 50 alusta

Tämä Saimaan ja Puumalan kesään kuuluva tapahtuma on pitänyt kokea jo ties kuinka monena kesänä. En nyt muista ihan tarkkaan ovatko joka kesä edes Puumalassa käyneet, mutta tänä kesänä osuivat kohdalle.



Aiemmilla kerroilla on aina käynyt niin, että juuri Wanhojen laiwojen kesäregatan aikana on pitänyt olla milloin mistäkin syystä jossain muualla kuin paikkakunnalla.



19.-21.heinäkuuta yli 50 vanhaa laivaa esittäytyi yleisölle avoimine ovineen Puumalan satamassa. 





Väkeä oli paljon liikkeellä, eikä ihme, alukset ovat näyttäviä. Ne myös kertovat vähintään jonkin aavistuksen siitä, millaista vesillä liikkuminen on menneinä vuosikymmeninä Suomen sisävesillä ollut.

Alukset ovat huolellisesti kunnostettuja ja toki nykyaikaistettuja. Hienoja yksilöitä kaikki.

Saaren kisakatsomo todisti jälleen Muistojen Suur-Saimaa -veneiden pärskettä

Syömistä, juomista, rantatuolit ja lämpimästi päälle - siinä kisakatsomon tärkeimmät Muistojen Suur-Saimaa -ajoja varten heinäkuun puolivälissä.

Ja kyllä - lämpimästi päälle. Pipot saivat olla päässä ja toppatakit päällä kun ryhdyimme odottelemaan saarikatsomossa ensimmäisiä veneitä Puumalan Lehmäinselälle.

No, onneksi sää siitä iltapäivän kuluessa hieman lämpeni ja vauhtiveneitä pystyi seuraamaan jo lähes kesäisessä vaatetuksessa. 

Vauhdikkaita tilanteita selällämme riitti molempiin suuntiin Lappeenranta-Puumala-Lappeenranta -reitillä.

 Kohti Puumalan satamaa, vielä muutama minuutti. Kannattaa pyrkiä ohitukseen ennen kapeikkoja.

Monet olivat järjestäneet kisakatsomonsa veneeseen.

Puumalasta takisin.Koskenselän jälkeinen kapea väylä on ohitettu ja kiihdytys Lehmäinselällä kohti Hätinvirtaa, Petranselkää, Suur-Saimaata ja Lappeenrantaa alkaa. 

Mustilan arboretumissa kukkii

Mustilan Arboretumissa Elimäellä riittää värejä pitkin kesäkautta, parhaimmillaan paikan "tarjonta" on varmaankin alkukesällä.

Alueella kiertävien polkujen tallaamiseen ja ympärilleen katselemiseen kannattaa varata aikaa. Hitaasti käveleskellen, välillä pysähdellen sekä eri värejä ja muotoja etsien vierailusta Mustilaan saa eniten irti.

Nämä kuvat tarttuivat mukaan noin kahden tunnin kierroksella toukokuun lopun alkuillassa. 

Pitemmänkin reissun olisi voinut tehdä.

Odotettu retki, vielä odotetummat norpat

Toukokuun alussa pääsimme vaimon kanssa toteuttamaan pitkäaikaisen norppahaaveen. Vaikka kesämökillä olimmekin jo ainakin kerran nähneet hiljalleen lisääntyneen joskin vielä harvinaisen saimaannorpan, tämä retki tuotti uusia huikeita elämyksiä.



Joulupukki oli kaikessa viisaudessaan keksinyt tuoda joululahjaksi muutama kuukausi aiemmin retkilahjakortin Puumalassa Saimaalla toteutettavalle kolmen tunnin norpparetkelle Lietveden tuntumassa.



Sähkökäyttöinen, lähes äänettömästi liikkuva vene kuljetti kymmenkunta retkeilijää saaristoon, jossa norpan näkemistä saattoi pitää todennäköisenä.



Onnea oli, kaksi norppaa näimme. Asiantuntevan oppaan johdolla saimme uuttakin tietoa norpasta, vaikka paljon siitä olimme aiemminkin lukeneet ja harvinaisuuden suojeluun tähtääviä toimia seuranneet.



Tyyni, ja toukokuun alkuun nähden siedettävän lämpöinen keli suosi retkeilijöitä. Jännitystä aiheutti se, että veneeseen tuli sähköhäiriö kesken matkan ja jouduimme ikään kuin tuuliajolle - vaikka tuulta ei siis ollutkaan. 



Mutta tässäkin tapauksessa oli onnea matkassa, jopa tuplasti. Häiriö ei kestänyt kauan, ja häiriö sattui juuri silloin kun olimme kahden norpan valitsemien rantakallioiden edustalla. 



Mutta emme liian lähellä, koska norppien etsinnästä huolimatta, etäisyys on pidettävä sellaisena, että eläimet eivät häiriinny. Tässäkin onnistuimme.