Iltausvaa hellepäivän päätteeksi

Heinäkuun loppupuolen maisemaa voi hellepäivän jälkeen värittää harmaa verho, paikoitellen yllättävänkin sankalta vaikuttava usva.

Suomalaista peltomaisemaa parhaimmillaan noin tunti ennen auringonlaskua.

Unohtuneet: Puumala 19, Mikkeli 53

Vanhoissa kilometritolpissa on mielestäni aina ollut jotain kiehtovaa. 
Vaikea tarkalleen sanoa mitä, mutta sellaisen nähdessään ajatukset ja mielikuvitus  jotenkin lipuvat aikoihin, joita itse ei ole edes kokenut. Kulkupelit ja tienkäyttäjät menneiltä vuosikymmeniltä, tien rakentajat, tien valmistumisen merkitys lähiseudulle ja sen ihmisille... ja ties mitä muuta.

Tämä etäisyyden näyttäjä ei edes ole vanhimmasta päästä. Paljon vanhempia kivisiäkin tolppia maantieliikenteen alkuvuosilta on yhä näkyvillä, eikä ainoastaan sivuteiden varsilta. 

Kuvan kilometripylväs on kantatie 62:n varrelta Mikkelin ja Puumalan väliltä, juuri ennen Saimaan Pistohiekkaa Mikkelin suunnasta tultaessa.

Tarkalleen ottaen kyseistä tolppaa ei voine pitää ihan otsikon mukaisena eli unohtuneena. Täydessä käytössähän tuo on, vilkkaan ja kauniin maisematien varressa. 
Mitä nyt tolpan oikaisu ehkä on hieman päässyt unohtumaan. Vaan toimiihan se noinkin.

Hauska yhteensattuma tolpan kilometrilukemissa on muuten se, että tuon lähemmäksi Puumala-Mikkeli -tien tämän osuuden (Hurissalosta Puumalan suuntaan) rakentamis-/valmistumisvuotta ei päästäkään. Tie vietti 60-vuotispäiviään vuonna 2015.

Karhujen yö - kiipeilyä, uhittelua ja herkkuja

Kesäkuun viimeisellä viikolla se sitten toteutui - pääsin kuvaamaan ja katselemaan karhuja Kainuun kesäyössä Hossassa Suomussalmella.

Edellisen kerran kävin Hossassa vain kolmisen viikkoa aiemmin, tulevan kansallispuiston alueella ottamassa tuntumaa vaellusreitteihin. Silloin jo tässä blogissa kuvineni arvelinkin, että joskohan seuraavalla kerralla seudulla vieraillessani pääsisin kameran kera myös karhukojulle. Ajankohdasta ei kuun alussa ollut vielä hajuakaan, mutta niin vain joskus käy, että asiat osuvat kohdilleen yllättävänkin nopeasti. Nyt ovat karhut tallessa.

Illan ja varhaisaamun välillä näkyi todennäköisesti viisi eri karhua. Aivan satavarma määrästä ei kuulemma voi olla, mutta tuolta vahvasti vaikutti.
Ensimmäiset karhut olivat paikalla jo ikään kuin odottamassa kojun tuntumassa silloin kun saavuimme oppaan kanssa paikalle! 
Samanaikaisesti karhuja oli paikalla yhdestä kolmeen. Vilkkainta oli alkuillasta klo 17-18 välillä, hiljaisinta n. klo 19-21.30 välillä. Karhuilla oli silloin ilmeisesti jotain parempaa tekemistä jossain muualla.

Illan ja yön aikana opin tietämään ja osin tunnistamaankin, että maastossa liikuskelivat ainakin Nousukas, Kekkonen ja Arpinaama.

Niin, pari karhua pyöri siis jo paikalla kun saavuimme kuvauspaikalle. Jälkeen päin käväisi mielessä, että olisikohan kokemus ollut vieläkin jännittävämpi jos karhujen ilmaantumista olisi joutunut odottelemaan vaikka pari tuntia...

Kaikki mahdolliset ruokapaikat on syytä tarkastaa huolella. Ja sitten kun syötävää löytyy, on herkuista pidettävä tiukasti kiinni.
Nousukas, joka hallitsi aluetta, sai yön aikana näköetäisyydelle muutaman tarkkailijan, jotka myös olisivat halunneet samoille apajille, ennemmin tai myöhemmin.

Liian lähelle ruokailupaikkaa uskaltautuneet lajitoverit saivat tarvittaessa äkkilähdön. Karkotusta Nousukas tehosti näyttävällä puiden paiskomisella ja ravistelulla - samalla kun juoksi kohti tunkeilijaa.

Useimmiten Nousukas sai ruokarauhansa ryntäyksen jälkeisellä tuijotuksella suon laidalta toiselle. 
Ainakin yksi nuoremmista karhuista tosin katsoi parhaaksi sännätä hieman kauemmas karkumatkalle. 
Mutta ehkä sittenkin vain hetkeksi.

Ja ei kai kukaan jaksa loputtomiin vahtia, ehkä ei karhukaan. Varsinkin jos toinen on niin sinnikäs, että jaksaa lopulta kiertää uutta reittiä, ainakin omasta mielestään riittävän lähelle alunperin suunniteltua syömäpaikkaa.

No okei, mene sitten. Kunhan menet vaan siitä suon yli suoraan, etkä tule tänne. 
Josko sitä ottaisi edes pienet unet. Aurinkokin on tainnut jo näihin aamuyön tunteihin mennessä nousta, vaikka sankka pilvikerros pitää valoisimman vuodenajan hetket yllättävänkin hämärinä.

Näiden kuvien lisäksi muutama kuva lisää myös Facebook  ,  Twitter - ja Instagram -tileilläni.

Kuvauspaikkana oli Hossan Karhut -yrityksen koju, oppaana ja isäntänä asiantunteva Jarmo Heikkinen. 
Kaukaa kun tulin, majoituskin piti järjestää. Päädyin kesäkuun alun kokemuksen perusteella Camping Hossan Lumoon , josta on noin vartin ajo Juntusrannan suuntaan eli etelään kuvauskojun kokoontumispaikalle. Siitä puolestaan vajaan kilometrin kävely varsinaiseen kohteeseen. 

Hossan Lumon mökkimajoitus ja sen sijainti Hossan Karhut -kuvauspaikkaan nähden olivat helposti hallittava paketti kaiken kaikkiaan.