Jääkirkkovuori - tämä pitää nähdä kesälläkin

Maaliskuun toiseksi viimeinen päivä oli retkipäivä - kirkkoon. Tarkemmin sanottuna Jääkirkkovuori -nimiseen paikkaan. 

Sijainti on aivan Iitin ja Lahden rajalla, lähellä Kausalaa ja Nastolaa. Paikan taustasta ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta kallioinen jyrkkä seinä muodostaa melkoisen jääputousseinän, jota kelpaa ihmetellä. Kartoissakin paikka on nimeltään Jääkirkkovuori. Järvi on ihan rannassa, Haramaanjärvi.

Erikoinen paikka, tämä pitäisi nähdä kesälläkin.

Esimerkiksi Retkipaikka -sivusto kertoo paikasta lisää havaintoja, kokemuksia ja tunnelmia, em. linkissä vuodelta 2014.

Paikan lähistöltä löytyy myös geokätkö, ja jääseinämällä käy ainakin instagramin perusteella myös kiipeilijöitä, mutta keväisenä maaliskuun viimeisenä  lauantai-iltapäivänä paikka ei vaikuttanut turistikohteelta. Kahden auton parkkipaikalla ei ollut ruuhkaa. Hyvin tallottua polkua tuoreine kävelyjälkineen silti riitti. Geokätköllä olimme päivän kolmannet kävijät, seuraava kahden hengen retkue tuli vastaan metsäpolulla paluumatkalla.

Retkiseurueessa mukana olivat vaimoni Tiina, tyttäret Titta ja Viivi sekä Viivin avopuoliso Pekka, geokätköspesialistimme.

Pieni kevättalvinen kierros

Lauantai 9. maaliskuuta oli sään puolesta juuri sitä mitä kevättalven, lähes perinteisen, voi kuvitella olevan.

Edellisenä yönä oli satanut veden jälkeen sentti tai pari lunta, joka päiväauringon lämmössä suli pois.

Siis se satanut lumi. Vanhaa ja jäistä lunta toki edelleenkin riitti. Lämpötila pysytteli parin asteen verran plussan puolella.

Aurinkoinen ilma houkutteli tarkastamaan lähiympäristön maisemia. Tunnelmat tallentuivat tällä kertaa Karhulankylältä sekä Korialta, jossa kevätilmaa haistelin tietenkin joen rannassa.

Kymijoen ylittävät sillat ovat aina olleet mielestäni tavattoman kuvauksellisia, ja mieltä kiehtovia.

Karhulankylä, ja taustalla häämöttää Väliväylän eli Valkealanreitin Karhulanjärvi, jonka vedet lopulta saavuttavat Kymijoen.

Korian sillat ja Kymijokea yläjuoksun suuntaan.

Maaliskuun keväinen alku Kymellä

Maaliskuun ensimmäisen päivän ilta 2019 oli aurinkoisen ja kevättalvisen päivän samanhenkinen jatko. Aurinko lämmitti päivällä, ja sulatti lumia.

Iltaa kohti pakkanen alkoi taas hiljalleen kiristyä, hankikin kantoi.

Oli ihan pakko päästä pitkästä aikaa kokemaan se miksi joen rantaan kannattaa pysähtyä, tai ainakin rauhoittua hiljakseen kävelemään niin sanotusti ajatuksen kanssa.

Kuusankosken keskustassa Kuusaan sillan  luona päivysti tälläkin kertaa iso lauma sorsia, jotka tällä kertaa saivat omasta puolestani olla rauhassa, en jäänyt niitä kameralla tähtäilemään. Varsinkin kun ne huomasivat lähestymiseni erittäin nopeasti, ja alkoivat uida kohti rantaa.

En halunnut tuottaa niille pettymystä, koska pullaa tai leipää ei ollut mukanani. Ilmeisesti elekielemni tehosi, koska sorsat lopettivat seuraamisen varsin pian.

Ehditäänköhän tämä 1800-luvun kohde korjata ajoissa?

Kymin vanhalla tehdasalueella Kuusankoskella on runsaasti rakennuksia, joista yhä useampi lähenee sadan vuoden ikää. Toki moni on tuon rajapyykin jo ajat sitten saavuttanutkin, kuten esimerkiksi tämä vanha pahvikuivaamo, joka alkaa olla jo lähempänä 150 kuin sataa vuotta.

Tarkalleen ottaen rakennus on vuodelta 1886, ja se sijaitsee oikeastaan keskellä Kymijokea - Kuusaansaaressa. Joen pientä saarta on tosin hieman hankala hahmottaa, koska se on aikoinaan rakennetty käytännössä täyteen teollisuutta. Hieman mutkia suoristaen voisi sanoa, että saaren rannan, ääriviivat, erottaa parhaiten rakennusten seinistä.

Pahvikuivaamon olemassaolon jatkoksi syntyi alkuvuodesta 2019 mielenkiintoinen episodi, kun jo pitkään tyhjillään olleen rakennuksen nykyinen omistaja Kemira Chemicals haki huonoon kuntoon päässeelle (ei kai sentään päästetylle...?) rakennukselle purkulupaa Kouvolan kaupungilta.

Lupa käsiteltiin - ja hylättiin. Purkamisen sijaan omistajaa kehotettiin korjaamaan merkittävässä  ympäristössä sijaitseva merkittävä rakennus. Muun muassa Kouvolan Sanomat ja Yle uutisoivat asiasta.

Kuvaamassa kävin 27.helmikuuta. Vaikka komeaa ja ehjääkin on paljon jäljellä, näyttää rakennus paikoin aika hurjalta.