Iltaa kohti pakkanen alkoi taas hiljalleen kiristyä, hankikin kantoi.
Oli ihan pakko päästä pitkästä aikaa kokemaan se miksi joen rantaan kannattaa pysähtyä, tai ainakin rauhoittua hiljakseen kävelemään niin sanotusti ajatuksen kanssa.
Kuusankosken keskustassa Kuusaan sillan luona päivysti tälläkin kertaa iso lauma sorsia, jotka tällä kertaa saivat omasta puolestani olla rauhassa, en jäänyt niitä kameralla tähtäilemään. Varsinkin kun ne huomasivat lähestymiseni erittäin nopeasti, ja alkoivat uida kohti rantaa.
En halunnut tuottaa niille pettymystä, koska pullaa tai leipää ei ollut mukanani. Ilmeisesti elekielemni tehosi, koska sorsat lopettivat seuraamisen varsin pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti