Vuoden 2017 kesäkuun puolivälissä järjestyi taas mahdollisuus käydä tarkkailemassa karhujen elämää itärajan tuntumassa Kainuussa.
Edellisestä ja ensimmäisestä karhujen yöstäni kerroin runsas vuosi sitten.
Tälläkin kertaa vietin kojussa koko yön.
Tässä kahdentoista tunnin "yöpäiväkirja" siitä, mitä tällä kertaa Hossan Karhujen kuvauskojussa tapahtui. Yllä oleva kuva antaa hieman esimakua kesäkuun puolivälin yöstä ja sen luonteesta.
17.50
Oppaiden lisäksi kuusi henkeä paikalla itseni mukaan lukien. Mukana myös kaksi nuorta poikaa isovanhempiensa kanssa.
Saavuttiin kojulle n. klo 17.20.
Ilma on lämmin, t-paita ja shortsikeli. Otin kuitenkin yön viileyteen pitkät housut ja anorakin mukaan. Viime yönä lämpötila oli kuulemma vaihdellut alimmillaan nollan ja kolmen asteen välillä.
Ensimmäiset puoli tuntia on hiljaista. Toisen oppaan, Jarmon, maastoon asettamat ruuat ovat toistaiseksi kiinnostaneet vain lokkeja. Jollain tapaa ne ovat outo näky näissä maisemissa, Kainuun metsissä, vain noin viiden kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Pojat sanoivat äsken nähneensä metson. Muut sitä eivät nähneet. Opas arveli korpiksi. Isovanhemmat hymähtelivät poikien näkemisille.
Kojussa on tosi lämmin, pitkille hihoille tai lahkeille ei ole vielä tarvetta.
Korpin ääntelyä ilmassa.
18.22
Hiljaista edelleen, lokitkin häipyneet jonnekin. Korppi sen sijaan on käynyt näyttäytymässä, mutta ei sekään ole ruokiin koskenut. Ainoa liikehtijä ruokien tuntumassa on västäräkki.
Me kojussa päivystäjät sen sijaan olemme jo ensimmäisiä eväitämme syöneet. Kahvikin tuoksuu välillä, oppaat pitävät vierailijoistaan hyvää huolta.
Oppaista Jarmo on vetäytynyt hetkeksi levolle, toinen pojistakin on kokeilemassa makuupaikkaa. Isoäiti ohjeisti olla hyppäämättä kerrossängystä, ettei tömähdä alas liian kuuluvasti. Voivat karhut säikähtää.
19.17
Aika syödä lisää eväitä ja tankata yöksi. Jarmolta saatiin kahvit ja leivät. Toinen oppaista, Aapeli, tarjosi hetkeä aiemmin seinäkuivattua poroa. Vyöltä löytyi puukko, jolla oli luontevaa vuolla siivuja tarjolle.
Oltiin yhtä mieltä siitä, että hyvää lihaa ei pidä pilata liialla suolalla. Aapelin poroa ei tarvinnut moittia.
Kielloista huolimatta nuoriso tömähteli alas lattialle kerrossängystä. Saivat porttikiellon yläpetille.
Jarmo sanoi juuri, että jos eilisen aikataulun mukaan karhut olisivat liikkeellä, niin tulevat seitsemän jälkeen. Se on siis nyt.
Mutta ei näy.
20.03
No nyt! Lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen kaksi isoa karhua, tumma uros ja vaaleanruskea naaras. Ruokailevat edessä olevan suon vastalaidalla, matalan kallion päällä, n. 50 metrin päässä.
Kunnon kuvien kannalta luultavasti vähän turhan kaukana, sen verran jää puustoa karhujen ja kuvauspaikan väliin.
Karhuilla on vielä kiima-aika meneillään, joten osa uroksista lienee yhä naisissa. Vahva epäilys on, että esimerkiksi viime kesän tuttavuus Nousukas on juuri niissä puuhissa.
Nyt paikalla olevista pienempi saattaa olla yksi viime kesän pikkukarhuista, nykyinen eraus.
Puolisen tuntia karhut söivät, vetäytyivät sitten kätköihinsä.
Korppi tuli pian karhujen jälkeen tarkistamaan jäikö jotain jäljelle. Kuuluu ääntelevän prostestoivaan sävyyn.
20.48
Seuraavat ruokailijat saapuivat. Kaksi nuorta karhua, arviolta kolme vuotiaita. Selvästi pienempiä kuin kaksi ensimmäistä. Ovat ilmeisesti sisaruksia, kertoivat oppaat.
Nämäkin pysyttelivät kallion päällä ruokailemassa, lähietäisyydelle ei vielä ole yksikään tullut. Nuoret karhut viipyivät paikalla n. 20 minuuttia, poistuivat tosin välillä yksissä tuumin takamaastoon hetkeksi.
Erittäin valppaita tyyppejä. Näyttivät kuuntelevan ja tuijottavan kojumme suuntaan usein kesken syömisensä.
Alkukesän ilta alkaa viilentyä. Tarkistan jo valmiiksi mihin pakkasinkaan anorakin ja muut lisävaatteet.
Näin lähelle kojua eivät karhut alkukesästä 2017 juurikaan uskaltautuneet. Edellisenä kesänä kiipeilemäänkin houkutellut rungon torso sai tällä kertaa olla rauhassa.
22.15
Noin tunnin verran ollut hiljaista. Kojussakin paljon hiljaisempaa kuin alkuillasta, koska iltavuoron itselleen varannut seurue poistui hetki sitten. Oppaista Aapeli lähti heitä saattamaan. Jäätiin Jarmon kanssa yöksi kahdestaan eväinemme ja kameroinemme.
Puun torson päällä olevat kalat ovat vielä koskematta. Luotto siihen, että alue syödään yön aikana tyhjäksi, on kova. Kyllä ne vielä tulevat.
Ilta on selkeä, poutainen ja aurinkoinen, sellainen on tulossa yöstäkin, ainakin osaksi. Valo on hieno.
Aapeli ehti ennen iltavuorolaisten kanssa poistumistaan tarinoida työurastaan rajavartijana Kainuussa. Rajavalvontaan liittyi vuosien varrella kohtaamisia laidasta laitaan, myös eläinten - karhut ja ahmat mukaan lukien.
Ahma olisi myös tänään mainio bonus, mutta karhujenkin lisävierailut kelpaisivat.
00.06
Vuorokausi on vaihtunut. Merkittävimpiä tapahtumia viimeksi kuluneen parin tunnin aikana on anorakin ja kevyttoppahousujen pukeminen päälle, enää ei ilman pärjännyt. Lämpötila on vain muutaman asteen plussalla.
On vielä valoisaa, vaikka aurinko on juuri laskenut hetkeksi piiloon. Se nousee taas parin tunnin päästä klo 1.57.
Pari karhua, taisivat olla ne sisarukset, tuli vartti sitten, söivät hetken ja menivät pois - ja tulivat taas takaisin, samaan paikkaan kuin aiemminkin. Ei siis vieläkään kuvia lähietäisyydeltä.
Kalaa olisi edelleen tarjolla n. 20 metrin päässä.
Hyvin tarkkavainuisia kavereita ovat illan ja yön aikana paikalla pyörähtäneet karhut. Kurkkuani vähän kutitteli ja vaikka yritin pienet rykäisyt ja yskähtelyt pitää vaimeina, nostivat karhut heti päänsä, korvansa ja silmänsä äänen suuntaan.
Kohta lienee aika ottaa torkut, jos vain malttaa. Valvon sitten taas aamun ensimmäiset aurinkoiset tunnit - ja tämän keikan viimeiset tunnit.
00.44 - 01.22
Pienet unet. Jarmo herätti kun karhuemo tämän vuotisen pentunsa kanssa saapui yöpalalle.
Onpa pentu pieni!
Pysyttelivät ensimmäiset 20 minuuttia samoilla sijoilla kuin muutkin karhut aiemmin.
Mutta sitten.
Karhut päättivät kuitenkin lähteä kohti kojua ja - vihdoinkin joku lähietäisyydelle!
Kauaa ne eivät siinä olleet eivätkä poimineet puun pätkän päältä kaloja vaan tonkivat maata.
Vaikka kamera työskenteli hiljennetyin äänin, karhut ilmeisesti kuulivat sulkimen raksutuksen ja aristelivat itsensä taaemmaksi. Kallion ruokakätköille ne kävelivät silti rauhallisesti, eivät mitenkään äkkiä pakoon pötkien. Pieni hetki kalliolla ja taas takaisin metsien kätköön.
Tilanne ohi klo 1.50 eli juuri ennen auringon nousua. Ehkä yritän nukkua vielä noin tunnin verran.
02.17
Torkkumista vajaat puoli tuntia.
Nyt on kylmä!
Karhuemo ja pentu palasivat takaisin. Varmaankin sama pari, vaikka emo kyllä näytti jotenkin tummemmalta...
Tällä kertaa ne ruokailivat vartin verran, sitten äkkilähtö pois. Usein nopea poistuminen kielii siitä, että jokin toinen karhu on tulossa lähelle. Ehkä niin nytkin, mutta sellaisessa suunnassa, että meille se ei näyttäytynyt.
Ruokailu tapahtui jälleen jo moneen kertaan mainitsemallani kalliolla, n. 50 metrin päässä kojusta. Välivoimisteluna pentu nousi hetkeksi vähän matkaa puuhun, en saanut kuvaa.
Korppeja liikkeellä iso parvi, parisenkymmentä lintua.
03.36
Karhujen kanssa hiljaiseloa, korpeilla äänekkäitä kokouksia suon laidan puiden yläoksilla.
Aurinko kohoaa vauhdilla ja valo lisääntyy, kojun edustan suo muuttuu pian varjoisesta taas aurinkoiseksi.
Jarmo laittoi pienen kaasulämmittimen päälle, hieman lämpöä kylmään aamuyöhön.
Alkaa tuntua jo vähän kitutunneilta, tapahtumat sen verran vähissä. Oppaiden mukaan myöhäinen kevät on vaikuttanut siihenkin, että karhut ovat lähteneet ruokintapaikoille liikkeelle tavallista myöhempään. Näin ollen kesäkuun puolivälissä ne vielä ikäänkuin tarkkailevat tilannetta ja totuttelevat paikkaan, vaikka se todennäköisesti vanhimmille karhuille onkin jo tuttu.
05.15
Takaisin lähtöruudussa. Menin viimeisellä tunnilla vielä päivystämään kerrossängyn yläpunkkaan josko sieltä pystyisi tähystämään vaaka-asennossa ruokintapaikalle. Muuten hyvä, mutta sängyt ovat liian ylhäällä ikkunoihin nähden. Hetken sieltä pystyi huonossa asennossa kuikuilemaan ulos. Sitten kun ajattelin vaihtaa asentoa ja hetken lepuuttaa päätä punkassa niin nukahdin melkein heti. Vaikka yö on jännä ja odotusta täynnä, näyttää valvominen vaativan veronsa.
Jarmo herätti vielä n. klo 5 kun emo ja pentu palasivat takaisin.
Aluksi tosin näytti, että liikkeellä oli vain yksi karhu. Pentu kiehnää niin lähellä emoaan, että sitä on vaikea heti huomata. Ruokailivat tutussa paikassa kalliolla.
Sovittiin Jarmon kanssa, että tämä on tässä tällä kertaa ja lähdetään kun karhut poistuvat.
Siinä samassa kun olimme saaneet tämän kuiskailtua toisillemme, lopettivat karhut ruokailun ja nostivat päänsä, katsoivat hetken kojua kohti - ja lähtivät.
Niin mekin. Ensin pari sataa metriä kävellen ja sitten persukset yön aikana jäätyneeseen mönkijän penkkiin ja rauhallinen huristelu jäätävän kylmässä kesäaamussa metsäpolkuja pitkin takaisin autolle.
Aika ryhtyä kertaamaan yön kokemuksia.
