Suurta tyytyväisyyttä tunsin, kun nousin autosta ulos ja tallustelin kosken ja joen rantaan runsaassa lumessa kahlaten - no nyt pääsen itsekin kokeilemaan mitä tuosta koskesta saan tallennetuksi.
Edes se ei saanut tyytyväisyyttäni murenemaan, että tajusin tulleeni väärään paikkaan. Ei se ollutkaan Puolakankoski vaan Myllykoski, siis Jaalan Myllykoski. Puolakankoski olisi ollut samaa reittiä muutama sata metriä alemmas.
Mutta ei se mitään. Myllykoski oli kaikessa pienuudessaan ja tammikuun loppupuolen pakkasauringossaan höyryävän hieno. Sen verran hieno, että vajaan kuukauden päästä palasin samaan paikkaan takaisin katsomaan miten talvi on edennyt koskimaisemassa. Asia kiinnosti, koska säätyyppi oli tällä välillä ehtinyt vaihtua kovista pakkasista ja lumimyräköistä kevättä enteilevän lauhaan ja lumia sulattavaan keliin yllättävän nopeasti.
Helmikuun käynti kannatti senkin takia, että sillä kertaa sain edes jotain tallentumaan joen kivellä päivystäneestä koskikarasta, jonka näin jo tammikuussa. Silloin se oleili kapean joen vastarannan jään reunalla vain parinkymmenen metrin päässä minusta, kunnes lensi tiehensä juuri kun aloin virittelemään kameraa laukaisukuntoon. Sen jälkeen se ei sitten enää näyttäytynytkään.
Jaalan Myllykoskella Verlaan menevän tien varressa vierailin 25. tammikuuta ja 17. helmikuuta.
Tammikuu
Helmikuu
