Viime vuoden kesällä kävin tallentamassa erinäisiä soratiemaisemia, muun muassa Kouvolan ja Mikkelin ympäristössä.
Vanhat tiet, eräänlaisina valtaväylien elävänä ulkoilmamuseona ovat aina kiehtoneet mieltäni.
Menneenä kesänä sorateiden kartoitus jäi huomattavasti vähemmälle. Joitain etappeja tuli kyllä tsekattua, mutta ottamiini ja saamiini kuviin en ollut oikein tyytyväinen. Voi
olla, että joudun käymään joskus myöhemmin samoissa soratiemutkissa toisenkin kerran, ehkä vielä enemmän ajatuksella.
Soratiemutkista puheen ollen, nämä maisemat tarttuivat mukaan aivan syyskuun lopun päivinä, varsin lämpöisen sääjakson helliessä syysulkoilijoita.
Reitti kulki kuutostieltä Utin läheltä Tirvan ja Rasin kautta Inkerilään ja siitä edelleen VT 15:lle Tuohikotissa. Valkealan maaseutua siis Kouvolassa.
Kymijoen Rauhanvirta Kuusankoskella syyskuussa.
Sunnuntain aamupäivässä aurinko lämmitti aika mukavasti ja tarjosi hienot valot joen rannassa. Lämpöä oli sen verran mukavasti, että varsinkin kuluneeseen kesään verrattuna kävely joen rannan poluilla Niskalassa tuntui kesäretkeltä.
Kuvat otettu iPhone 5s:llä.
Pienet kiihdytysajot pitkään nukutun yön jälkeen tekevät niiiin hyvää, että hidastaminen välillä on suorastaan vaikeaa.
Riehunnan, ilon, juoksukisan, jahtaamisen ja ystävällismielisen ärjymisen aiheena, jälleen kerran, maailman paras ja halutuin puukalikka.
Puukapulan pääasiallinen haltija on Cara (3,5 v), Tuutin ( vajaat 2,5 v) osa on jahdata ja säätää.
Pari härkälintua oli aktiivisesti liikkeellä elo-syyskuun vaihteessa Puumalan satamassa ns. meijerin rannassa, venelaitureiden tuntumassa.
Tämä yksilö tuli tarkkailemaan veneellä rantautumista vain muutaman metrin päähän Veera -laiturissa.
Linnun kommenteista päätellen jotain asiaa sillä tuntui olevan, mutta viestin merkitys jäi tällä kertaa selvittämättä. Komea kaveri.
