Omat aikuiset bostontyttökoiramme jätimme tällä kertaa kotiin, jotta dalmatialaisen pennulla olisi hyvä kokemus rauhassa tutustua uuteen ympäristöön. Mahdollista on, että muutoin jokin toinen nelijalkainen olisi saattanut ryhtyä jonkin sortin rajavartijaksi ja estää toisen seikkailumieltymysten toteutumisen.
Iines osoittautui mainioksi saarikoiraksi, joka pärjäsi hienosti myös venematkoilla.
Mutta kaikkein jännintä oli tutkia saaren rantoja.
Tämäkös se on se soutuvene?
Tää varmaan toimii jotenkin näin...?
Oho! Ei sittenkään, höh!
Hei, mitäs tuolla tapahtuu?
No ainakin vesi aaltoilee kivasti. Ja hienot maisemat.
Parasta silti vähän levätä rannalla välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti